Haastattelussa Liigan linjatuomariston kokenein – “Kyllä siinä mietti, että mitä täällä oikein tapahtuu”

13.8.2020
Haastattelussa Liigan linjatuomariston kokenein – “Kyllä siinä mietti, että mitä täällä oikein tapahtuu”

Linjatuomari Hannu Sormunen rauhoittelemassa KalPan Kai Kantolaa ja JYPin Jani Tuppuraista. (Kuva: Jiri Halttunen)

Kesällä 40 vuotta täyttänyt Hannu Sormunen on Liigan linjatuomariston ottelutilaston kärkinimi aktiivituomarien vertailussa. Käynnistyvä Liiga-kausi on jyväskyläläiselle jo uran 16:s. Mittavan kokemuspankin hankkinut Sormunen on meritoitunut niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin kiekkoympyröissä.

Mennyt kevät oli Sormuselle poikkeuksellinen.

– Viimeksi kausi loppui näin aikaisin keväällä 2008. Oli ikävä fiilis tietenkin alkuun. Ymmärsin toki, että terveys edellä on mentävä. Muutama viikko tuli vain oleiltua. Jännitimme vielä tuomarikollegoiden kanssa, miten käy MM-kisojen, mutta sitten nekin peruuntuivat, hän muistelee kevään tapahtumia.

Sormunen on valmistautunut uuteen kauteen monipuolisella harjoittelulla. Uuteen maastopyörään on kertynyt kilometrejä ja saliharjoittelukin on maistunut.

– Siitä tämä tuomaroinnin mahdollistuminen on aika paljon kiinni, kuinka saa työ- ja perhekuviot tasapainoon. Ja tietenkin siitä, miten kroppa kestää. Meillä tuomareilla on sopimus aina vaan vuodeksi kerrallaan.

Neljännesvuosisata tuomariuraa takana

Vihdistä kotoisin oleva Sormunen pelasi aikanaan jääkiekkoa B-junioritasolle asti. Sitten oli uusien ratkaisujen aika.

– Pelitaidot riittivät silloisessa joukkueessa kolmos- tai nelosketjuihin, eikä ylemmälle tasolle ollut asiaa. Halusin kuitenkin pysyä lajin parissa ja menin tuomarikurssille. Vuonna -95 sain tuomarikortin, 15-vuotiaana.

Ensimmäiset vuodet hän vihelsi Nummelassa ulkojäillä, mutta parikymppisenä muutto Jyväskylään mahdollisti kehitysaskeleen ja pääsyn kovempiin peleihin.

– Nummelassa vihelsin varmaan reilut 100 peliä kaudessa. Sitä kautta tuli sitten osaamista. Jyväskylässä tulivat kuvioihin sitten aika nopeasti Nuorten SM-liiga ja muut juniorisarjat.

Kaudella 2004-05 Sormunen pääsi viheltämään muutamia pelejä Mestiksessä ja sitä seuranneena syksynä jo Liigan harjoituspelejä. Hyvät näytöt niissä poikivat kutsun Liigan tuomarileirille.

– Leirillä testitulokseni olivat hyviä ja ne potkivat myös uralla eteenpäin. Antti Hämäläinen oli kokeneena kaverina usein tuomariparina ja hyvänä tukena uudenlaisissa tilanteissa. Harjoituspelien kautta sitten todettiin, että tuossa kaverissa taitaa olla riittävästi potentiaalia.

Ensimmäisen pelinsä Liigan runkosarjassa Sormunen vihelsi 22.9.2005, kun JYP ja Ässät kohtasivat.

– Sen muistan, että alkulämmittelyssä hajosi pleksi ja pelin alku viivästyi varmaan vartilla.

Karsinnan tunnelma lähtemättömästi mielessä

Hannu Sormusen mukaan tuomariryhmän yhteishenki on tärkeässä osassa peliin valmistautuessa. Jokaisen nelikon jäsenen on pidettävä huolta toisistaan.

– Tuomariryhmässä pitää pystyä valmistamaan niin itseä kuin kollegoitakin peliin ja pitämään vaatimustaso joka ilta korkealla. Ennen peliä minulla on tapana kysellä linjuriparin fiilikset ja varmistaa, että hän on hyvin mukana juonessa. Pitää myös tiedostaa, onko joukkueiden edellisessä kohtaamisessa ollut jotain erityistä ja millainen tunnelma hallissa on odotettavissa.

– Kaikki tuomarit ovat omia persooniaan. Osa rauhallisia, osa vitsinikkareita. Persoonat tekevät tuomaroinnista mielenkiintoista.

Lähes 600 Liiga-ottelun varrelta löytyy hienoja kokemuksia. Vaikka Sormunen on tuominnut urallaan ratkaisupelejä finaaleja myöten, yksi ottelusarja nousee ylitse muiden.

– Yksi hienoimmista on kyllä ollut Ässien ja Sportin karsinta keväällä 2009. Pääsin tuomitsemaan sarjan kolme viimeistä peliä. Se hurmos ottelusarjan ympärillä on syöpynyt mieleen. Muistan, kuinka menimme Vaasassa kuudenteen peliin pari tuntia ennen peliä ja siellä oli ulkona varmaan 400 metrin jono. Kyllä siinä mietti, että mitä täällä oikein tapahtuu.

– Panoksena oli putoaminen tai nousu. Suhonen vastaan Tamminen. Valtakunnan mediassa ottelusarja sai varmaan enemmän tilaa kuin finaalit. Ulkoinen paine oli iso. Me olimme neljäs tuomarinelikko, joka ottelusarjaa tuomitsi. Sitten kun tuli nimeäminen seuraaviinkin peleihin, tuli tunne, että olimme onnistuneet.

Olympialaiset sytyttävät

Sormusen uran kansainvälisiin huippuhetkiin ovat kuuluneet kolmet peräkkäiset MM-kisat (2017-19) ja olympiakisat 2018. Hänet on lisäksi valittu CHL-finaalin tuomarinelikkoon vuonna 2019.

– Kyllähän ensimmäiset MM-kisani Saksassa keväällä 2017 ovat jääneet mieleen. Kisojen avauspäivänä pääsin viheltämään Kölnissä ottelua Saksa-USA. Paikalla oli lähes 19000 katsojaa. Kotijoukkueella oli fanaattinen yleisö, joka johdatti Saksan 2-1-voittoon. Voittomaali taisi syntyä kuutisen minuuttia ennen päätössummeria.

– En ollut itse osannut odottaa, että pääsisin tuollaista peliä viheltämään. Tuli tunne, että olenko itse oikeasti täällä kentällä. Hemmetti, miten hieno fiilis.

Pyeongchangin olympiakisoihin Sormunen valittiin kolmen muun Liiga-tuomarin kanssa. Kokemus jäi mieleen, ja samalla yhdeksi jatkotavoitteeksi tuleville vuosille.

– NHL-peleihin pääseminen on niin kaukainen tavoite eurooppalaisille linjatuomareille. Mutta olisi hienoa olla mukana vielä olympialaisissa, jossa NHL:n parhaat pelaajat ovat mukana.

Yksityiskohtien viilaamista

Jääkiekko-ottelun tuomarointi henkilöityy useimmiten päätuomareihin. Linjatuomarit tekevät kuitenkin merkittävää, "likaista työtä" taustalla ja pystyvät osaamisellaan olennaisesti helpottamaan päätuomarien tehtäviä.

– Meidän pitää pystyä vastuunkantoon kaikissa tilanteissa ja jeesaamaan toinen toisiamme. Tuomarointi on yhteispeliä. Pitää olla valmis tilanteessa kuin tilanteessa. Jos päätuomarilta jää joku tilanne näkemättä, on tuotava oma näkemys esille. Ei voi vaan katsella sivusta.

– Jos näkemys tilanteesta on selkeä, käsi nousee heti. Sitten ovat nämä häilyvät, harmaan alueen tilanteet. Välillä joutuu sanomaan, että minulta ei tule tilanteeseen apuja. Päätuomarit sitten kantavat vastuun lopullisesta päätöksestä.

Sääntötuntemusta tuomarin työssä ei voi Hannu Sormusen mukaan liiaksi korostaa.

– Hyökkäyspään aloituksia voi seurata aina maalintekopaikka. Siksi ne pitää pystyä hoitamaan tarkasti sääntöjen mukaan, eikä päästää senttereitä linjureita koijaamaan. Pienikin ennakointi, luistimet vinossa tai maila väärässä paikassa, voi tuoda aloituksessa ison edun. Tiettyjen pelaajien kanssa niistä väännetään koko kausi, joka pelissä ja joka erässä. Kaikki keinot, joilla etua yritetään saada, ovat käytössä, Sormunen avaa aloittajien ja linjatuomareiden pelikenttää.

– Pitkät kiekot ja paitsiotilanteet pitää mennä oikein. Ja jos peli on kuumempi, pitää aistia, keillä pelaajilla on enemmän asiaa toisilleen.

– Playoffs-sarjat ovat sitten vielä oma lukunsa. Niissä erityisesti maalitilanteet pitää osata nähdä oikein. Antennit on oltava ylhäällä.

– Virhevihellyksissä pitää olla rehellinen ja myöntää tapahtunut. Mustaa ei pysty tekemään valkoiseksi. Pitkässä juoksussa virheitä kun sattuu kaikille.

"Päätuomarit ovat tosi kovia jätkiä"

Alkavalle kaudelle kolme kokenutta linjatuomaria siirtyi laajentamaan osaamistaan päätuomarina. Sormunen ei kuitenkaan lähtenyt Pasi Niemisen, Daniel Österholmin ja Jani Pesosen valitsemalle polulle.

– Olen sisäistänyt itseni niin linjatuomariksi. En tiedä, riittäisivätkö rahkeet päätuomariksi. Tuomaripolku pitäisi luoda aika lailla alusta. Tässä iässä ajattelen vielä niin, että kausia on enemmän takana kuin edessä. Mutta sen sanon, että päätuomarit ovat tosi kovia jätkiä. Siihen hommaan ei moni pysty.

Kaukalosta ainutlaatuisia kokemuksia

Hannu Sormunen tähdentää yleisön merkitystä ottelutapahtuman tunnelman luojana. Poikkeuksellinen kevät toi kokemuksen, jonka ei soisi toistuvan.

– Mitä enemmän hallissa on yleisöä ja ääntä, sitä enemmän nautin pelistä. Yleisö tuo fiiliksen niin pelaajille, valmentajille kuin tuomareillekin. Maaliskuussa, kun Liigassa pelattiin kierros tyhjille katsomoille, huomasi konkreettisesti yleisön valtavan merkityksen. Tapahtumasta puuttui iso, tärkeä palanen.

Tuomarina Sormunen kokee saaneensa kokemuksia, joita ei voi oikein verrata tai hankkia mistään muualta. Hän kannustaa nuorta tuomarisukupolvea tai alasta kiinnostuneita heittäytymään rohkeasti mukaan.

– Tällaista ei koe normaalissa työelämässä. Tuomarointi kehittää paineensietokykyä ja sosiaalisia taitoja ja antaa rohkeutta toimia erilaisissa tilanteissa. Kilpailuhenkisellekin tämä antaa paljon. Tuomarit kisaavat aina keskenään siitä, kuka tai ketkä saavat viheltää kauden viimeisen pelin. Tavoitteiden toteuttamiselle annetaan myös mahdollisuuksia.

Sormunen on rikkomassa tulevalla kaudella 600 ottelun rajapyykin kolmantena linjatuomarina kautta aikojen. Tuomaroinnin mahdollistajana hän on kiitollinen työnantajalleen Postille, jonka leivissä toimii kuljetuspäällikkönä.

– Olen saanut hyvin soviteltua joustoja työhön. Pystyn sovittelemaan pelireissuille lähdöt ja olen saanut kannustusta myös kansainvälisiin tehtäviin. Se on tosi hieno juttu, Sormunen kiittelee.

Tuomariura ei kuitenkaan jatku ikuisesti, mutta jääkiekon Hannu Sormunen uskoo kuuluvan vuodenkiertoonsa vielä 10 vuoden kuluttuakin.

– Otteluvalvojia ei enää halleilla ole, joten niistä tehtävistä ei voi haaveilla, eivätkä lapsetkaan harrasta jääkiekkoa. Mutta voi olla, että olen paikallisen kerhon toiminnassa 10 vuoden päästäkin mukana. Ulkojäillä, hän päättää.

Hannu Sormusen valinnat:

Taito vai taklaus? –Taklaus
Laukaus vai syöttö? –Laukaus
Paitsio vai pitkä kiekko? –Paitsio
Lämäri vai rannelaukaus? –Rannari
Koukkaus vai estäminen? –Koukku
Seisoma- vai istumakatsomo? –Seisomakatsomo
Suosikkiurheilulaji jääkiekon jälkeen? –Yleisurheilu
Tv-ohjelmat, viihde- vai asiaohjelma? –Asiaohjelma
Lempiartisti? –Radio Rock


---
Julkaisija: Antti Seppänen