Kristian Vikman: “Pois negatiivisuudesta”

4.6.2020
Kristian Vikman: “Pois negatiivisuudesta”

Kuva: Mika Kylmäniemi

Kristian Vikman kuuluu Liigan päätuomariryhmän nuorimpiin viheltäjiin. Vikmanilla on kuitenkin mittavat näytöt kovista kansainvälisistä peleistä. Kulunella kaudella hän vihelsi niin Nuorten MM-kisojen kuin CHL:nkin finaaliotteluissa.

Koronarajoitusten aikana Vikman on pitänyt kuntoaan yllä lenkkeilyllä. Kuntosalitreeni on saanut vielä odottaa, mutta pikku hiljaa ohjelmaan tulee muutakin treenaamista. Uuden kauden haasteet lähestyvät.

– Kesä on jokaisen omatoimista aikaa treenata. Käytännössähän meillä tuomareilla on sopimus kaudeksi kerrallaan. Joka vuosi arvioidaan tilanne uudelleen.

Nuorukaisena tuomarikurssille

Kristian Vikmanin pelaajaura tyssäsi B-junioreissa ja tuotti hetkellisen tyhjiön urheilusta innostuneelle nuorelle miehelle.

– Meillä oli perhetuttava, joka oli ollut mukana juniorivalmennuksessa ja tuomaritehtävissä. Hän sitten kyseli, olisiko minulla kiinnostusta lähteä tuomaritoimintaan mukaan. Häneltä sain varusteet ja lähdin kokeilemaan. Tuomarikortin suoritin 16-vuotiaana vuonna 2000.

Tuomariuran alkuvuodet menivät kevyemmällä asenteella. Oman tuomarikerhon tuki ja kannustus auttoivat eteenpäin.

– Kerhon puolelta kyseltiin halukkuudesta kilpasarjoihin ja siitä edelleen ylöspäin. He näkivät minussa potentiaalia. Siitä se sitten lähti eteenpäin, sarjaporras kerrallaan.

Kirkkaampiin valoihin

Liigassa Vikman debytoi syyskuussa 2009 linjatuomarina. 25-vuotias tulokastuomari pääsi heti tiiviisti mukaan pääsarjatasolle ja vihelsi 30 runkosarjapelissä ja viidessä playoffs-pelissä.

Toisella kaudellaan Vikman nousi linjatuomarien eturiviin ja tuomitsi Liigan finaaleita HIFK:n ja Bluesin välillä. Kauden päätteeksi hänet palkittiin parhaan linjatuomarin Pentti Isotalo –palkinnolla.

Nuorella tuomarilla riitti tavoitteita eteenpäin. Kolmannen kauden jälkeen oli päätöstenteon aika. Uudet haasteet odottivat.

– Keskustelin kauden jälkeen silloisen tuomaripäällikön, Arto I. Järvelän kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että tässä kohdassa voisi olla hyvä aika vaihtaa päätuomariksi. En ole kyllä katunut päätöstä sekuntiakaan, Vikman vakuuttaa.

– Ehdin kokemaan linjatuomariurani kestoon nähden paljon kovia pelejä. Voi olla, että en olisi niin nopeasti päässyt päätuomarina Liigaan ilman linjatuomarikokemuksia. Uskon, että se on helpottanut omaa polkua.

"Matkimalla ei tule hyvää tuomaria"

36-vuotias Vikman on toiminut Liigassa päätuomarina nyt viiden kauden ajan. Avauskausi (2015-16) kului vielä pääosin Mestiksessä, jossa hänet valittiin sarjan parhaaksi tuomariksi.

Ensimmäisen pelinsä päätuomarina hän vihelsi 19.9.2015 (Pelicans-JYP) Timo Favorinin parina.

– Debyytti ei ollut niin raju juttu kuin ensimmäinen peli linjatuomarina. Olin jo ollut Liigassa ja saanut kokemusta myös kovista peleistä.

Pitkä tuomarikokemus eri sarjatasoilta on tuonut asioiden näkemiseen perspektiiviä. Neljän tuomarin järjestelmässä yhteistyön on pelattava koko kvartetin kesken.

– Kaikki ovat omanlaisiaan persoonia. Tuomarien työryhmä on kuitenkin aika pieni, joiden kanssa toimitaan. Sekin vaikuttaa, millainen yleinen ilmapiiri ryhmässä on. Oli työ sitten mitä tahansa, työkaverien asenne merkitsee. Mitä ja miten paljon kaikki haluavat itsestään antaa.

– Matkimalla ei tule hyvää tuomaria, mutta pikkujuttuja muilta tuomareilta voi ottaa mukaansa opiksi. Niitä voi sitten yrittää jalostaa omaan tekemiseen.

Liiga-finaalit ovat olleet Vikmanille uran huippuhetkiä kotimaassa. Uran varrelle on mahtunut myös ulkoilmaotteluita. Paikallispeleistä on jäänyt lämpimiä muistoja.

– Olen päässyt kokemaan finaalipelejä sekä linjurina että päätuomarina. Stadionottelu (linjatuomarina) oli ihan erilainen kokemus. Helsingin paikallispelien tunnelmaa kaipaan myös. Tampereen paikallisiinkin olen päässyt mukaan. Oman kaupungin joukkueiden pelejä ei juurikaan Liigassa vihelletä. Paikallispelit ja muutamat yksittäiset ottelut ovat poikkeuksia. Toivottavasti tämäkin vähitellen muuttuu.

Tunnelmapaloja Sveitsistä

Kristian Vikman tuomaroi kuluneella kaudella Liiga-pelien lisäksi myös Sveitsin pääsarjassa yhdessä Mikko Kaukokarin kanssa. Kuuma kiekkomaa tarjosi erilaisia haasteita.

– Olimme viikon kuukaudessa Sveitsissä ja vihelsimme yleensä neljä peliä. Olihan se tiukka setti matkustuksineen. Laji on sama, mutta kulttuuri erilainen.

Vikman korostaa "kotiläksyjen" tekoa Sveitsin peleissä. Suomessa tavat ja henkilöt ovat tuttuja, mutta Sveitsissä taustatyöt pitää tehdä erityisellä huolellisuudella.

– Pelaaja-, valmentaja- ja toimihenkilöpersoonallisuuksia siellä riittää. Lähtökohta uusien tuttavuuksien osalta on kuitenkin reilu, mutta kunnioitus pitää omalla tekemisellä ansaita.

Vikmanin mukaan suomalainen tuomariosaaminen on kuitenkin Sveitsissä korkeassa kurssissa. Vaikka harvoin pelin jälkeen onkin tilanne, että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä. Osansa on myös maan intohimoisella fanikulttuurilla.

– Suomessakin on menty fanitoiminnassa isoja askeleita eteenpäin, mutta onhan Sveitsissä välillä ihan älytön meininki. Joskus pelin jälkeen, palkitsemisten aikana, sitä vain aisti ja ihmetteli huikeaa tunnelmaa hallissa.

– Äärimmäisenä esimerkkinä on italiankielisen alueen paikallispeli Ambri Piottan ja Luganon välillä. En tiennyt, että suljetussa tilassa voi syntyä niin käsittämätön meteli. Muutaman sadan ihmisen kylässä olevaan vanhaan ja askeettiseen halliin ahtautuu monta tuhatta ihmistä. Ja käytännössä jokainen peli on loppuunmyyty, Vikman taivastelee.

Luganon päävalmentajana kuluneella kaudella toimineen Sami Kapasen kanssa oli sovittava pelisäännöistä.

– Sami on äärettömän fiksu herrasmies, jonka kanssa yhteistyö on toiminut aina. Ambrin pelissä tunteet olivat pinnassa jo valmiiksi. Sanoin hänelle, että puhutaan pelissä sitten englantia, ettei aiheuteta omalla toiminnalla mitään ylimääräistä.

Vikman haluaisi jatkaa Sveitsissä myös tulevalla kaudella.

– Jos se on itsestä kiinni, niin ehdottomasti. Sarja antaa tuomarille todella paljon.

Kokemusta ei saa rahalla

Tuomarit ovat ottelutilanteissa aina kriittisten silmien alla. Niin pelaajien, valmentajien, yleisön, median kuin erotuomarivalmentajienkin puolelta.

– Kaikkien kriittisimpiä tuomaritoimintaa kohtaan ovat kuitenkin tuomarit itse. Itsekriittisyys on oikeastaan ainoa oikea tie kehittyä tällä alalla. Jos mukavoituu ja rutinoituu liikaa, kehitys lakkaa.

Vikman korostaa sääntöjen kertaamisen tärkeyttä. Mutta tulkinnat tulevat vasta kokemusten kautta.

– Joillain on olemassa sellainen hockey sense, jolla tuomaritehtävissä voi pärjätä. Mutta jos oikeanlaista ymmärrystä ei ole, sitä ei välttämättä voi hankkia.

– Mutta kokemusta ei saa rahalla. Se ei tule kuin pelimäärällä.

Kommunikointi jäällä on tärkeää, kunhan siinä toimitaan reilusti.

– Periaatteeni on, että asialliseen kysymykseen annetaan asiallinen vastaus. Joskus hetki on väärä, joko vahingossa tai tarkoituksella. Mutta se aika, että mökötetään ja käännetään selkä, on ohi.

– Tuomarin työ on ainaista taiteilua. Kyse on myös siitä, millaisen persoonan kanssa olet tekemisissä ja miten luet tilanteita. Pitää muistaa, että asiat riitelevät, eivät ihmiset.

– Luistelu ja hyvä liikkuminen helpottavat tuomarin työtä ja lisäävät todennäköisyyttä tehdä jäällä oikeita ratkaisuja. Suurin osa tuomarin työstä tehdään korvien välissä, ja todella nopeasti. Fyysiset avut auttavat jaksamaan niin pelin sisällä ja pitkässäkin juoksussa. Hauiksen ja ojentajan treenaamisesta ei kuitenkaan ole juuri apua – paitsi linjatuomarina, jos pitää joskus vähän painia pelaajien kanssa.

Reilun pelin hengessä puolin ja toisin

Kristian Vikman kehuu yleisen kommunikoinnin parantuneen hänen uransa aikana niin pelaajien kuin valmentajien suuntaan.

– Tuntuu, että viestintä oli aikaisemmin vähäisempää ja töksäyttelevää – osin myös tuomareista johtuen. Kokeneet ja fiksut osasivat kuitenkin yleensä toimia esimerkillisesti. Tänään ei olla enää niin uppiniskaisia, että tuomari olisi aina lähtökohtaisesti se paha. Mutta aina joukossa on niitäkin, joille on turha puhua yhtään mitään, kun kypärä on silmillä.

Nokkelat sanailut säväyttävät.

– Sytyn, jos tulee jotain uusia heittoja. Vanhat haukkumiset jään tasolta tai katsomosta tyyliin kuinka huonosti vihellän, eivät heilauta tunnekäyrää. Kommenttien tulee olla kekseliäitä tai nokkelia, joihin voisi kummelimaisesti vastata vain että "erittäin hyvin sanottu".

Toisaalta Vikman on huolissaan tuomariuteen liittyvästä negatiivisuudesta. Vaikka parempaan suuntaan ollaan menossa.

– Tuomaritoimintahan ei ole mediaseksikästä tai hohdokasta suuren yleisön silmissä. Pelaajat ja peli ovat keskiössä. Ja niin sen pitääkin olla.

– Negatiiviset asiat ovat kuitenkin usein niitä, joita median puolella esille nostetaan. Klikkaukset ratkaisevat. Mutta samalla ne ruokkivat kielteistä kuvaa, sitä millaisen kuvan vaikkapa junioripelaaja tuomariudesta saa. Se ei liity yhteen peliin vaan kyse on laajemmasta ilmiöstä.

– Hyvistä tuomareista on aina pula. Päitä ei tarvitse silitellä tai värikynällä maalailla. Mutta pitäisi löytää myös myönteisiä asioita.

Kyse ei ole Vikmanin mukaan poppakonsteista, vaan yleisestä julkisuuskuvasta. Tässä myös medialla on oma tärkeä roolinsa.

– Tulkinnanvaraisia tilanteita on aina. Kokenut valmentaja voi johdatella toimittajaa yksittäisen rangaistuksen korostamiseen tai yleisesti mielestään huonoon tuomaritoimintaan ja samalla pois olennaisesta. Ei ehkä haluta vastata ikäviin kysymyksiin oman joukkueen suorittamisesta. Tarjoillaan mielummin mehukasta otsikoitavaa, eikä kukaan ehkä enää muusta kysykään. Jokainen tuomari toki ymmärtää, että nykytekniikan myötä kaikki ratkaisumme todella ovat suurennuslasin alla.

Kristian Vikmanin valinnat

Taito vai taklaus? – Taito
Laukaus vai syöttö? – Syöttö
Estäminen vai koukkaus? – Estäminen
Seisoma- vai istumakatsomo? – Seisomakatsomo
Suosikkiurheilulaji jääkiekon jälkeen? – Jenkkifutis
Suosikkipelaajasi ennen tuomariuraa? – Teemu Selänne ("Olin aikanaan Milk hockey schoolissa")
Puoli yhdeksän vai kymmenen uutiset? – Kymmenen uutiset
Mökki- vai ulkomaan loma? – Mökki


---
Julkaisija: Antti Seppänen