
Tappara juhli Suomen mestaruutta keväällä 1988. Kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen oli edellisen kerran ylletty vuosina 1953–55, jolloin sen teki Tapparan edeltäjä TBK.
SM-liigan 13 pelikauden aikana mestaruus oli Tapparalle jo seitsemäs. Kun kirvesrinnat oli vielä hävinnyt kolmesti loppuottelusarjan, niin vain kolme kertaa oli mestaruudesta pelattu ilman Tapparaa.
Tamperelaiset olivat organisaationa muiden edellä, eikä joukkueen jatkuvuuden kanssa pystynyt kukaan muu kilpailemaan. Tappara tuotti koko ajan uusia pelaajia liigaan, ja sillä oli Rauno Korvessa sarjaa täysin dominoiva valmentaja.
Finaaleissa Tappara sai vastaansa kauden yllätysjoukkue Lukon. Rauma oli kuulunut Suomen kiekkoilun peruspaikkakuntiin sotien jälkeen ja oli saavuttanut Suomen kaikkien aikojen puhutuimman mestaruuden vuonna 1963. Silloin sen kärkipelaajiin kuului Matti Keinonen, joka toimi nyt kaudella 1987-88 Lukon päävalmentajana. "Mölli" on yksi kiekkoilumme kaikkien aikojen suurimmista nimistä.
Lukolle menestyskausi 1987-88 tuotti SM-hopeaa päävalmentaja Matti Keinosen johdolla.
Lukon pelilliset huippukaudet olivat takana ja taloudelliset suuruuden ajat vasta edessä, joten joukkueen nousu finaaleihin asti oli todellinen yllätys. Lukko oli pelannut 11 liigakautta, joista peräti viidesti se oli pelannut sarjapaikastaan karsinnoissa. Viimeinen noista kerroista oli päättynyt putoamiseen. Visiitti I divisioonassa kesti kuitenkin vain yhden kauden.
Runkosarjassa Lukko oli neljäs ja pääsi pudotuspeleihin kahden pisteen turvin ennen TPS:ää. Turkulaisten kuulu ykkösketju, "Musta Surma", sijoittui kokonaisuudessaan neljän parhaan joukkoon, ja laitahyökkääjä Arto Javanainen teki runkosarjassa ennätykselliset 47 maalia. TPS oli joukkueena kuitenkin liian epätasainen isompaan menestykseen.
Pudotuspeleissä Lukko jatkoi yllätyksiään, kun se kukisti runkosarjan voittaneen Ilveksen suoraan otteluvoitoin 3–0. Toisessa parissa ratkaisu HIFK:n ja Tapparan välillä saatiin vasta viidennen ottelun jatkoajalla, kun Tapparan Pauli Järvinen teki voittomaalin.
Finaalijoukkueiden avainpelaajat: Erkki Lehtonen oli playoffs-pistepörssin ykkönen, Jarmo Myllyksen torjunnat kannattelivat Lukkoa.
Finaalisarjassa Lukko sinnitteli voittoon ensimmäisessä ottelussa Tampereella, mutta loppu oli Tapparan näytöstä. Se voitti neljä ottelua peräkkäin, vei mestaruuden ja nousi ensimmäiseksi liigassa kolmeen peräkkäiseen kultaan yltäneeksi seuraksi.
Kanada-malja päätyi kolmannen kerran peräkkäin Tapparan haltuun. Timo Sudelle mestaruus oli toinen joukkueen kapteenina.
Vaikka useat aiemmista mestareista olivat jo poissa kokoonpanosta, niin monikertaisia mestareita joukkueessa oli vaikka kuinka monta. Korvelle tämä oli jo neljäs mestaruus. Yksi tilastollisesti merkittävä mestari löytyi: Tom Draper oli ensimmäinen SM-kultaan yltänyt ulkomaalainen maalivahti.
Mestarijoukkue keväältä 1988.
Kausi 1987-88 oli viimeinen, jolloin SM-liigassa pelasi vain kymmenen joukkuetta. Sarjan laajennuksesta oli päätetty jo maaliskuussa 1986. Siirtymäajaksi tuli kaksi kautta.
Laajennus toteutettiin siten, että I divisioonan kaksi parasta joukkuetta, HPK ja SaiPa, nousivat suoraan SM-liigaan. Yksikään joukkue ei kolmen edellisen vuoden tapaan pudonnut liigasta suoraan alemmalle sarjatasolla. Liigan viimeiseksi sijoittunut pelasi karsintaottelut I divisioonan kolmatta vastaan. Noissa peleissä KooKoo piti niukasti sarjapaikkansa lyötyään Kiekkoreippaan otteluvoitoin 3–2.
Nykykatsojasta voi tuntua oudolta, että nousijajoukkueet sekä karsintoihin joutunut KooKoo saivat luvan käyttää kolmea ulkomaista pelaajaa. Muilla joukkueilla kiintiöksi oli määrätty kaksi pelaajaa.
SM-liiga piti helmikuussa 1988 olympiatauon. Calgaryn olympiakisoissa Leijonat saavutti Pentti Matikaisen johdolla kauan himoitun ensimmäisen aikuisten sarjan arvokisamitalin. Kun Suomi kisojen viimeisessä ottelussaan voitti Neuvostoliiton, mitalin väri kirkastui hopeiseksi.
Hopeajoukkueen 23 pelaajasta 18 tuli SM-liigasta. Loput pelasivat joko Ruotsissa tai Sveitsissä.
Hannu Kauhala
Kirjoittaja on seurannut SM-liigaa 1970-luvun lopusta lähtien ja kirjoittanut siitä eri medioihin kuten muun muassa Iltalehteen, Kiekkolehteen ja Jääkiekkolehteen. Hän on kirjoittanut myös useita jääkiekkoaiheisia kirjoja.
Kuvat: Suomen Jääkiekkomuseo
* * *
SM-liiga 1987-88
Sarjataulukko
1. Ilves 63
2. HIFK 59
3. Tappara 54
4. Lukko 49
- - -
5. TPS 47
6. Kärpät 46
7. Ässät 42
8. KalPa 36
9. JyP HT 29
- - -
10. KooKoo 15
Playoffs
Välierät
Lukko - Ilves 3–0
Tappara - HIFK 3–2
Loppuottelut
Tappara - Lukko 4–1
Pronssiottelu
Ilves - HIFK 2–6
Liigakarsinta
KooKoo - Kiekkoreipas 3–2
Valmentajavaihtojen mielekkyys kesken kauden puhututtaa aina, mutta yksi sellainen johti kultaiseen tulokseen. Kaudella 1993–94 Jokerit vaihtoi päävalmentajaa marraskuussa ja juhli huhtikuussa Suomen mestaruutta.
TPS:lle kauden 1991–92 mitalittomuus jäi vain yhden kauden työtapaturmaksi. TPS organisoi liigajoukkueensa uudelleen ja juhli keväällä 1993 taas Suomen mestaruutta. Nyt kultatuolissa oli uusi valmentaja Vladimir Jursinov.
Keväällä 1992 SM-liiga sai uuden mestarin, kun Jokerit voitti loppuotteluissa JyP HT:n voitoin 4–1. Jokerien historiassa oli alkanut neljäs vaihe, ja joukkueessa oli paljon legendan aineksia.
TPS oli 80-90-lukujen taitteen ylivoimainen ykkösjoukkue, kun se voitti kolmannen kerran peräkkäin niin runkosarjan kuin mestaruudenkin. Kevään 1991 finaaleissa se kaatoi KalPan. Tuolla kaudella TPS siirtyi ykköseksi myös olosuhteissa, kun Turkuhalli avattiin marraskuussa 1990.
TPS oli löytänyt menestysreseptin, eikä sitä nyt helposti pysäyttänyt mikään. Joukkue oli huippuiskussa ja juhli keväällä 1990 taas Suomen mestaruutta, joka oli sille toinen peräkkäinen.
Tappara juhli keväällä 1987 Suomen mestaruutta ja onnistui murtamaan yhden SM-liigan silloisista myyteistä: se ylsi ensimmäisenä joukkueena kahteen peräkkäiseen Suomen mestaruuteen.
Rauno Korpi oli 1980-luvun loppupuolen värikkäin ja tunnetuin liigavalmentaja. Kun mestaruuksia alkoi tulla, Korven pelaajistoa alettiin kutsua "korpisotureiksi". Samaan viittasi myös joukkueen pelityyli, joka nimettiin "poltetun maan taktiikaksi".
Kauden 1984–85 parhaan joukkueen peli profiloitui yhden pelaajan ympärille. Seura oli Ilves ja pelaaja Risto Jalo.
Jälkeenpäin on helppo nähdä Tapparan vuoden 1984 mestaruus vain välivaiheena liigan alkuvuosien dominoinnissa, mutta kirvesrintojen päävalmentaja Olli Hietaselle se ei sitä ollut. Mestaruuden myötä Hietanen vältti katastrofin.
Keväällä 1983 Suomen mestaruus ratkaistiin Jokerien ja HIFK:n välisessä finaalisarjassa. Pronssista pelattiin Ilveksen ja Tapparan kesken, joten mitaliotteluissa nähtiin pelkkiä paikallispelejä.
Rauno Korpi oli SM-liigan ensimmäisten vuosien dominoiva valmentajapersoona. Keväällä 1982 hän saavutti Tapparan penkin takana ensimmäisen Suomen mestaruutensa.