Aleksi Anttalainen kasvoi QMJHL:ssä TPS:n runkopakiksi: ”Se teki pienestä pojasta isomman pojan!”

– Hyvältä on tuntunut. Peli on totta kai kovempaa kuin Kanadan juniorisarjassa, mutta olen nauttinut. Olen pärjännyt ihan hyvin. Olen pystynyt tuomaan omia vahvuuksiani pelaamiseemme. Yksinkertaista pelaamista. Pystyn pelaamaan kovaa ja tukemaan luisteluvoimalla hyökkäyksiä, hän sanoo.

TPS-kasvatille on ollut tärkeää päästä Liigan valoihin nimenomaan "Tepsissä", vaikka Palloseuran syksy onkin ollut mollivoittoinen.

– Tämä on kumminkin kasvattajaseurani, ja olen seurannut Tepsin touhuja pienestä pojasta pitäen. Näin pienenä poikana, kuinka siistiä ja kuinka iso juttu se oli, kun TPS voitti mestaruuden 2010. On iso juttu, että saan pelata lätkää omassa kotikaupungissani, sanoo 11-vuotiaana TPS:n viimeisimpiä mestaruusjuhlia seurannut pakki.

Anttalainen suuntasi kesällä 2017 18-vuotiaana Kanadaan maineikkaaseen Quebec Major Junior Hockey Leagueen ja Blainville-Boisbriand Armadan riveihin. Ympyrät siellä olivat kotimaan juniorimeininkejä muutamaa kertaluokkaa isommat.

– Se oli opettavaista. Se teki pienestä pojasta isomman pojan. Oli välimatkaa himaan, eli siellä itsenäistyi. Opin uusia asioita ja kulttuuria ja sain pohjoisamerikkalaista pelitapaa takataskuun. Kaikki oli ihan viimeisen päälle. Seura hoiti sen, että pystyin keskittymään jääkiekkoon 100-prosenttisesti, Anttalainen tuumaa.

Anttalainen sai nopeasti huomata sen, että Kanadassa kaiken junioritoiminnan punaisena lankana on pelaajien kouliminen NHL:ään.

– Pelimäärät on tosi isoja, vaikka ollaan nuoria. Reissasimme koko ajan ympäri sitä Kanadan osaa, jossa olin. Se oli hyvä ponnahduslauta sitä (NHL) kohti, hän sanoo.

Anttalaisen seura eteni hänen ensimmäisellä Kanadan kaudellaan koko liigan finaaleihin asti. Vaikka kevään viimeisessä sarjassa tuli tappio otteluvoitoin 2-4 Acadie-Bathurst Titania vastaan, muistelee Anttalainen sen kauden viimeisiä pelejä hyvillä mielin.

– Se oli aika ikimuistoista. Siinä oppi, mitä on ammattilaisuus ja sen vaatimustaso, että pelataan finaaleja. Se koko kausi opetti, mitä jääkiekko oikeasti on.

– Se, miten ympäristö kohteli ja kuinka iso juttu se siellä oli. En tiedä, miten sitä kaikkea edes kuvailisi. Koko pudotuspelit olivat niin iso karnevaali, että siinä ei ollut mielestäni mitään järkeä!

Anttalainen on ehtinyt jo nuoreen ikään mennessä nähdä ja kokea paljon, mutta hänellä on jo kolme varsin karvastakin kokemusta urallaan. QMJHL:n kakkossijan lisäksi hänellä on Pikkuleijonissa voitettu alle 18-vuotiaiden MM-hopea samalta keväältä 2018, ja viime talvena hän oli viimeisten alle 20-vuotiaiden MM-kultaa voittaneesta joukkueesta pudonneiden pelaajien joukossa.

– Kohta olisi kiva jotain saada takataskuun, hän hymähtää.

– Ei joka poika pääse sinnekään asti, eli sitä pitää arvostaa, mutta kyllä se mielessä kaivaa.

Seuraava askel uralla on ottaa jatkuvasti vain suurempi ja vastuullisempi rooli TPS:n miehistössä. Pelillisen roolin kasvattamisen ja kasvun kannalta alavireistä vaihetta elävässä miehistössä ei ole nuorella miehellä tällä hetkellä mitään hävittävää.

– Tästä mennään vain eteenpäin. Se on oma tavoitteeni, että pystyisin pelaamaan Liigassa ja ponnistamaan siitä kansainvälisesti eteenpäin. Odotan, että pystyn tuomaan joka päivä esiin parastani, oli se sitten treeneissä tai pelissä, ja auttamaan sitä kautta joukkuetta voittamaan ja että pääsemme voittojen tielle takaisin. Haluan nostaa touhua omalla tekemiselläni, vielä NHL:ään varaamaton Anttalainen sanoo.

– Se (varaus) on tavoitteena, mutta en ole miettinyt sitä, että varataanko minut vai ei. Teen oman duunini niin hyvin kuin mahdollista ja palkinto tulee, jos palkinto tulee, hän linjaa.

* * *

Teksti: Panu Markkanen