Perinnesarja, osa 33: Vihdoin mestaruus Hämeenlinnaan

12.1.2018 - AS
Perinnesarja, osa 33: Vihdoin mestaruus Hämeenlinnaan

Kun voittaa monta himmeämpää mitalia, mahdollisuus myös mestaruusmitaliin kasvaa. Juuri niin kävi HPK:lle keväällä 2006. "Jos oma suosikkijoukkue ei mestaruuteen yllä, niin olkoon se sitten HPK". Tämä oli tunnelma ympäri Suomea.

HPK ja koko Hämeenlinna myös ansaitsivat mestaruutensa. Kaupunki on liigamenestyjäksi pieni, mutta sillä on ylväät perinteet. Hämeenlinna on käyttänyt erinomaisesti hyväkseen sijaintinsa Helsingin ja Tampereen välissä.


Paluu Suomen ykköseksi. Hämeenlinnassa juhlittiin Suomen mestaruutta 57 vuoden tauon jälkeen keväällä 2006.

Heti sotien jälkeen Hämeenlinna oli Tampereen jälkeen kiekkoilumme kakkospaikka. Hämeenlinnan Tarmo saavutti vuosina 1945–58 kaksi Suomen mestaruutta, viisi SM-hopeaa ja yhden pronssin. Pallokerho otti jääkiekon lajivalikoimaansa vuonna 1946 ja HPK:kin voitti Tarmon huippuaikana yhden hopean ja yhden pronssin.

Olosuhteiden parantuessa muualla Hämeenlinnan kiekkoilu alkoi taantua, eikä kaupungissa ollut pääsarjakiekkoilua 1960- ja 1970-luvuilla. Rinkelinmäen tekojäärata valmistui vuonna 1964, mutta halliksi se katettiin vasta vuonna 1979.

Hämeenlinna oli antanut olosuhteissa muille paljon tasoitusta, mutta ei tehnyt sitä enää vuoden 1996 halliremontin jälkeen. Silloin Rinkelinmäki uusittiin niin taitavasti, että sitä on vaikea enää edes tunnistaa kaarihalliksi. Siitä tuli esimerkki kaikille kaarihalleja entisöiville, mitä kaikkea saadaan tyylikkäästi mukaan.

Ikuinen pronssimitalisti otti uuden askeleen

Lyhyen visiitin jälkeen HPK nousi vakituisesti SM-liigaan vuonna 1988 ja menestyi sen jälkeen suorastaan hämmästyttävän hyvin. Ensin lyhennys muuttui mainosteksteissä Hyvän Pelin Kerhoksi, mutta yhden heiton jälkeen siitä tuli Hämeen Parasta Kiekkoa, jota se monta vuotta pelasikin.

Mitaleita tuli liiganousun jälkeen paljon: yhden hopean lisäksi peräti seitsemän pronssia. Mutta resurssit mestaruuteen tuntuivat olevan liian pienet. Kevät 2006 toi kuitenkin pääpalkinnon.


Maalivahti Miika Wiikman palkittiin keväällä 2006 playoffsien parhaan pelaajan Jari Kurri –palkinnolla. Mestaruusjuhlinnassa mukana HPK:n maalivahtivalmentaja Jari Kaarela.

HPK sijoittui runkosarjassa kolmanneksi. Uudeksi voimatekijäksi Suomi-kiekossa noussut Kärpät voitti runkosarjan ja keräsi peräti 20 pistettä enemmän kuin HPK. Mutta pudotuspelit näyttivät jotain ihan muuta.

Finaalit Hämeenlinnaan ja Poriin

Ensin kauden yllätysjoukkueeksi noussut Ässät kaatoi neljännesfinaaleissa Tapparan ja sen jälkeen semifinaaleissa hallitsevan mestarijoukkue Kärpät. HPK:lla ei ollut neljännesfinaaleissa liikoja ongelmia Ilveksen kanssa, vaan se eteni jatkoon otteluvoitoin 4–0. Semifinaaleissa HIFK johti HPK:ta jo 2–1, mutta jäi kahdessa ratkaisevassa pelissä kokonaan maaleitta.


Lasse Kukkonen valittiin kauden parhaaksi puolustajaksi Liigassa. 24-vuotias Kukkonen oli ykkönen myös tehopörssissä. Ura jatkui kauden jälkeen NHL:ssä Chicago Blackhawksin riveissä.

Näin finaaliin olivat nousseet HPK ja Ässät. Kevät oli historiallinen, sillä ensimmäisen kerran koko liigahistorian aikana kumpikaan finalisti ei tullut neljästä kiekkoilumme suurkaupungista, Helsingistä, Tampereelta, Turusta tai Oulusta.


HIFK:n Tony Salmelainen voitti runkosarjan maali- ja pistepörssit ja tuli valituksi myös runkosarjan parhaaksi pelaajaksi.

Jukka Jalosen johdolla mestaruuteen

Finaalien avauspeleissä kumpikin joukkue piti pintansa kotonaan: HPK voitti Rinkelinmäellä 1-0 ja Ässät Isomäessä jatkoajalla 5-4. Sarjan edetessä HPK otti kuitenkin kuskin paikan, ja voitti loput kaksi peliä. Kolmas ottelu päättyi Hämeenlinnassa 5-3 ja ratkaisuottelu Porissa vierasjoukkueen eduksi 4-1. Kanada-malja oli vihdoin saatu Hämeenlinnaan – ja sen koko kaupunki todella ansaitsi.


Mestaruusjuhlintaa Porissa 22. huhtikuuta 2006.

Jukka Jalonen pääsi päävalmentajana riemuitsemaan voittopokaalista. Hän oli ollut valmennustehtävässä jo kolmessa pronssissa ennen sitä. Hämeenlinna on hyödyntänyt hienosti sijaintinsa houkutellen huippuvalmentajia, mutta tässä kohtaa tilanne olikin päinvastoin: Jalonen nousi juuri Hämeenlinnassa huippuvalmentajaksi. Sama koski myös pelaajia. HPK onkin ollut aikamoinen "hautomo". Sinne on saatu hyvässä kehitysvaiheessa olevia pelaajia, jotka ovat sitten jalostuneet huipuiksi.


"Suihkunraikas" päävalmentaja Jalonen maistelee voitonjuomaa. Avustamassa Jari Sailio (vas.), David Schneider ja Jani Keinänen.


HPK:n Ville Leino ja Ässien Marko Kivenmäki kuuluivat kauden 2005-06 vakuuttajiin. Kauden All Stars –hyökkääjät olivat joukkueidensa kovimmat pistenikkarit niin runkosarjassa kuin playoffseissakin.


Suomen mestarit vuosimallia 2006.

Hopea oli Ässille loistosuoritus. Porilainen kiekkoilu oli ollut huipulla 1960- ja 1970-luvuilla ja merkinnyt paljon koko Suomen kiekkoilulle. Viimeksi se oli ollut finaaleissa vuonna 1984. Monen huonon vuoden jälkeen se nousi taas kärkiryhmien joukkoon.

Hannu Kauhala

Kirjoittaja on seurannut SM-liigaa 1970-luvun lopusta lähtien ja kirjoittanut siitä eri medioihin kuten muun muassa Iltalehteen, Kiekkolehteen ja Jääkiekkolehteen. Hän on kirjoittanut myös useita jääkiekkoaiheisia kirjoja.

Kuvat: Europhoto / Jukka Rautio

* * *

SM-liiga 2005–06

Runkosarja
1 Kärpät 122
2 HIFK 108
3 HPK 102
4 Tappara 102
5 Ässät 97
6 Ilves 92
- - -
7 SaiPa 87
8 Blues 84
9 JYP 83
10 TPS 72
- - -
11 Jokerit 69
12 Pelicans 67
13 Lukko 59
14 KalPa 32

Playoffs
1. kierros
SaiPa-TPS 2–0
Blues-JYP 2–1
Neljännesfinaalit
Kärpät-Blues 4–2
HIFK-SaiPa 4–2
HPK-Ilves 4–0
Ässät-Tappara 4–2
Semifinaalit
Ässät-Kärpät 3–1
HPK-HIFK 3–2
Finaalit
HPK-Ässät 3–1
Pronssiottelu
Kärpät-HIFK 6–2