Perinnesarja, osa 20: TPS Jursinovin aikaan ja mestariksi 1993

15.2.2017 - AS
Perinnesarja, osa 20: TPS Jursinovin aikaan ja mestariksi 1993

TPS:lle kauden 1991–92 mitalittomuus jäi vain yhden kauden työtapaturmaksi. TPS organisoi liigajoukkueensa uudelleen ja juhli keväällä 1993 taas Suomen mestaruutta. Nyt kultatuolissa oli uusi valmentaja Vladimir Jursinov.

Alkoi jursinovilaisuuden aikakausi, joka merkitsi muun muassa harjoitusmäärien suurta kasvua. Tätä voidaan pitää yhtenä käännekohtana siirryttäessä puoliammattilaisuudesta täysammattilaisuuteen. Edellisellä vuosikymmenellä pelaajilla oli ollut yleensä toinenkin tulonlähde, mutta nyt puoliammattilaisten määrä vähentyi kausi kaudelta. Kyse oli hitaasta prosessista, jossa suurin syy oli liigaseurojen rahavirtojen jatkuva kasvu. Yhtenä vaikuttajana oli kuitenkin myös ajattelun muutos valmentamisessa.


Kevään 1993 mestarijoukkueen valmennuskaksikon muodostaneet Vladimir Jursinov ja Jukka Koivu mestaruustunnelmissa.

Neuvostoliiton edellisen kauden aikana tapahtunut hajoaminen näkyi myös SM-liigassa. Boris Majorov oli ollut edellisellä kaudella Jokerien päävalmentajana, nyt Jursinov luotsasi TPS:ää. Venäläisvalmentajat johdattivat siten joukkueensa kahteen Suomen mestaruuteen peräkkäin.

Pistepörssin kymmenen parhaan joukossa oli kolme tšekkiä. TPS:n venäläishyökkääjä German Titov voitti pudotuspelien pistepörssin ja hänen maanmiehensä Aleksander Smirnov oli puolustajien pisteykkönen.


TPS:n mestaruuden takaa löytyi monissa liemissä keitettyjä pelimiehiä, joille menestyksen vuosia oli vielä jatkossakin luvassa: Esa Keskinen, Kai Nurminen ja Hannu Virta.

TPS oli sitten edellisen mestaruutensa uusinut onnistuneesti kokoonpanoaan. Ensimmäiseen mestaruuteensa ylsivät suurpelaajista nyt muun muassa Esa Keskinen ja Raimo Summanen. Reijo Mikkolainen saavutti ennätyksellisen seitsemännen mestaruutensa. TPS:n nuorta nousevaa sukupolvea edusti muuan 18-vuotias Saku Koivu.

Mestaruus Hämeenlinnassa

TPS voitti runkosarjan niukasti pisteellä ja pudotti Ilveksen puolivälierissä, jotka olivat katastrofaaliset Helsingin kiekkoilulle. Runkosarjan kakkonen Jokerit hävisi Ässille suoraan 0–3 ja kolmonen HIFK vain hiukan niukemmin JyP HT:lle.


HPK:n tshekkivahvistus Tomas Kapusta iski runkosarjassa 30 maalia ja voitti maalikuninkuuden.

Välierissä TPS voitti Ässät ja HPK JyP HT:n, joten finaaleissa kohtasivat TPS ja kolmen mestaruuden "putken" päävalmentajana saavuttaneen Hannu Jortikan uusi joukkue HPK. Jortikka ei kuitenkaan ollut finaalisarjassa HPK:n penkin takana, sillä seura oli erottanut hänet kesken pudotuspelien. Syynä oli julki tullut sopimus siirtymisestä seuraavaksi kaudeksi Sveitsiin, Bernin päävalmentajaksi.

Finaalisarjassa HPK onnistui voittamaan kotonaan yhden ottelun, mutta TPS:n kaataminen oli sille mahdottomuus. Turkulaiset juhlivat Kanada-maljan kanssa Rinkelinmäellä neljännen finaaliottelun jälkeen.


Mestaruusjuhlallisuuksia Hämeenlinnassa 4.4.1993. Kanada-maljaa kannattelemassa Mikko Mäkelä (kesk.).


Suomen mestarit vuosimallia 1993.

JyP HT voitti pronssipelissä Ässät niukasti 4–3.

Pudotuspelit olivat sekä suuri menestys että iso tappio venäläisvalmentajille. Jursinov juhli mestaruutta, mutta selkeä tappio Ässille maksoi työpaikan Jokereita valmentaneelle Majoroville.

Reipas Lahti piti paikkansa liigakartalla

Kevään 1993 pudotuspeleissä oli luovuttu loppuotteluiden paras seitsemästä –järjestelmästä ja palattu paras viidestä –malliin. Samalla playoffseja oli laajennettu, kun ensimmäisen kerran mukana oli kahdeksan joukkuetta.

Myös karsintojen pelisysteemiä oli muutettu. Nyt mukaan joutui vain liigassa viimeiseksi jäänyt eli Reipas Lahti. I divisioonasta karsintoihin pääsi kolme parasta joukkuetta. Neljän joukkueen kesken pelattiin kaksinkertainen sarja, jonka lahtelaiset selvittivät niukasti edukseen ja pitivät sarjapaikkansa.

SM-liigan alkuvuodet olivat karsintojen suhteen kohtuullisen stabiileja. Seitsemän ensimmäisen kauden aikana liigan kaksi heikointa ja I divisioonan kaksi parasta kohtasivat kaksinkertaisessa sarjassa. Sen jälkeen neljänä keväänä pelattiin ottelusarjat paras viidestä –systeemillä kahden heikoimman liigajoukkueen ja kahden parhaan divarijoukkueen kesken. Sen jälkeen pelijärjestelmä vaihtui kuitenkin lähes vuosittain, ja keväällä 1993 olikin käytössä jo seitsemäs erilainen tapa ratkoa pelioikeudet liigaan.

Hannu Kauhala

Kirjoittaja on seurannut SM-liigaa 1970-luvun lopusta lähtien ja kirjoittanut siitä eri medioihin kuten muun muassa Iltalehteen, Kiekkolehteen ja Jääkiekkolehteen. Hän on kirjoittanut myös useita jääkiekkoaiheisia kirjoja.

Kuvat: Suomen Jääkiekkomuseo

* * *

SM-liiga 1992–93

1. TPS 64
2. Jokerit 63
3. HIFK 56
4. HPK 54
5. Lukko 54
6. JyP HT 54
7. Ässät 52
8. Ilves 48
- - -
9. Tappara 46
10. KalPa 39
11. Kiekko-Espoo 31
- - -
12. Reipas Lahti 15

Playoffs
Puolivälierät
TPS – Ilves 3-1
Ässät – Jokerit 3-0
JyP HT – HIFK 3-1
HPK – Lukko 3-0
Välierät
TPS – Ässät 3-1
HPK – JyP HT 3-2
Loppuottelut
TPS – HPK 3-1
Pronssiottelu
JyP HT – Ässät 4-3

Liigakarsinta
1. Reipas Lahti 9
- - -
2. KooKoo 8
3. TuTo 4
4. JoKP 3