Ota riski ja ihastu

Kannattajan kulmasta | 7.1.2017
Ota riski ja ihastu

Helsingin Sanomissa oli 27.12.2016 mielenkiintoinen juttu suomalaisista henkilöistä, jotka kannattavat Englannin Valioliigassa pelaavia seuroja. Suomalaisten suhde englantilaiseen jalkapalloon ulottuu kauas, sillä Valioliigan otteluita näytettiin YLE:n kautta koko kansalle 1970-luvulta lähtien.

Perinteen vuoksi huomattavan moni suomalainen jalkapallon ystävä saattaa ilmoittaa suosikkijoukkueekseen jonkin brittifutiksen lippulaivoista. Suomessa urheilua ylipäätään seurataan laajasti, joten monelle vaikkapa juuri Valioliigan seuraaminen on ajanvietettä, mutta sydäntä lähellä ovat myös paikalliset urheiluseurat.

Palataan Helsingin Sanomien artikkeliin. Jutun henkilöt ovat vieneet seuraamisensa uusiin ulottuvuuksiin – oli kantapubia, jossa ottelut katsotaan porukalla, järjestäytyneitä yhdistyksiä ja jopa "vierasmatkoja" vastustajien kannattajien pubiin katsomaan otteluita. Kermana kakun päällä olivat desibeli-mittarit, joiden avuilla mitattiin kumpi kannattajaryhmä huutaa kovemmin televisiolle.

Myönnän, että ajatus televisiolle huutamisesta ja vierasmatkoista pubiin saivat ensin hymyn huulille ja sen jälkeen hämmennyksen. Eivätkö he tosiaan tiedä kuinka ihanaa ja samanaikaisesti kamalaa on kannattaa paikallista seuraa? Elää oikeasti jokaisella solulla fyysisesti ja henkisesti seurayhteisön mukana, kokea ilot ja pettymykset yhdessä?

Tietenkään asia ei ole näin mustavalkoinen. Jokainen arvostaa urheilun seuraamisessa erilaisia asioita. Joku arvostaa pelin tasoa, toinen maailmankuuluja yksilöitä ja kolmannelle paikallisuus on arvoista suurin. Toiselle se on viihdettä ja toiselle elämäntapa. Ja koska elämme vapaassa yhteiskunnassa, niin jokainen lopulta valitsee miten vapaa-aikansa käyttää.

Kaikille synnyin- tai asumispaikkakunta ei välttämättä tarjoa paikallista vaihtoehtoa.

Näen sen niin, että jotkut meistä ovat ennemminkin valtavan etuoikeutettuja.

Sen sijaan, että pelaajat jäävät etäisiksi tähdiksi voit kohdata pelaajia myös kentän ulkopuolella, tavallisina ihmisinä. Katsomossa voit juhlia voittoja ja purkaa pettymyksiä yhdessä yhteisön kanssa. Kun joukkueella menee huonosti, niin voit muiden kannattajien kanssa mennä harjoituksiin näyttämään, että seisotte heidän tukenaan sarjatilanteesta huolimatta. Sen joukkue kuulee varmasti. Jos koet, että jokin asia kaipaisi muutosta seurassa, niin voit esittää sen ja tulla kuulluksi.

On myös varmaa, että tulee aikoja kun puntaroit suhdettasi paikalliseen seuraan. Onko tämä kaikki sen arvoista? Joukkueurheilu on pitkälti pettymyksen sietämistä, koska vain yksi voi lopulta voittaa. Syyt paikallisen seuran kannattamisen löytyvät kuitenkin jostain muualta kuin pelkistä tuloksista. Ne löytyvät ihmisistä – sinusta, muista kannattajista, tutuista pelaajista, oman kylän kasvateista, tarinoista, yhteisistä muistoista, kasvatustyöstä ja kotikaupunkisi identiteetistä.

Liigassa kausi on pitkä ja pelejä on paljon. Välillä motivaatiota lähteä hallille pitää kaivaa syvältä. Silloin katson seinälleni, jossa on joukkueelta saatu muisto itselle tärkeänä päivänä. Tähän tiivistyy mistä paikallisen seuran kannattamisessa on kyse – se on todellisia tekoja ja todellista vuorovaikutusta.

Sinä olet paikallinen seurasi. Sinä olet avainasemassa siinä, että jäämmekö ihannoimaan television hienoa tunnelmaa ja urheilukulttuuria vai rakennammeko sitä itse. Ota riski ja ihastu paikalliseen seuraasi.

Juho Suoramaa

* * *

Kirjoittaja on arkisin perheenisä ja johtaja. Vapaalla urheilukulttuurin tekijä ja kannattaja-aktiivi.